Olen porraskoneessa, enkä saa rytmistä kiinni. Astun aina väärään aikaan askelmalle, joka lähteekin liukumaan alaspäin ja jalkani tempovat tuskaisesti eri suuntiin. Valitsen tavalliset portaat tällä kertaa. Joudun tekemään enemmän lihastyötä, mutta ainakin nousuni on tasaisen varmaa.
Toisaalta tiedän meneväni rytinällä alaspäin enkä suinkaan ylöspäin. Kiepun yhä kiihkeämmin kohti hulluutta, eikä se ole hyvä. Vielä minussa on järjen äänikin, mutta kuinka kauan, jos jatkan näin?
Pelottaa, miten onnistun valehtelemaan jopa itselleni.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
16 kommenttia:
Ne sellaiset rappuset joille pitää osata astua oikeaan aikaan on todella pelottavat... Silti valitsen aina ne, yritän niin kauan että pääsen ylös...
Tuntuu pahalta kuulla, että kieput alaspäin. En haluaisi sitä kenellekään.
Eikä se alas putoaminen ole hyvästä..
Halaisin oikeastikin jos voisin.
Yritä pärjätä<33
Pidä siitä kaiteesta tiukasti kiinni. Toisaalta, paikallakaan junnaaminenkaan ei ole hyvä asia. :/ Voimia sulle. <3 Ja hyvää tulevaa viikkoa.
Kun valitsee itsensä kiipeämään, voi pysähtyä ennen liekkejä, kone vie tuleen asti, eikä pysähdy, vaikka mikä tulisi.
Kun valitsee itsensä ihmisen, voi ymmärtää koneen toiminnan, miksi se ei pysähdy tai miksi se jatkaa, vaikka mikä olisi.
Joista nuo koneportaat löytää, löytää myös seiniltä kamerat ja tietää niiden takana tarkkailevat, mutta kaikista vaikeimman työn tekee sisintään etsivät.
Hitaasti, mutta varmoin askelin... <3
Itsensä huijaus se onkin kaikkein pelottavinta. Mutta jotenkin minusta tuntuu, ettet ole ollenkaan niin tyhmä, että antaisit itsesi huijata itseäsi ihan syövereihin saakka.. Älä anna, napauta takaisin, voimakas nainen! Ja kiitos, pääsen osastolle "kiireellisessä jonossa", huh helpotus kauhistus.
Koitahan päästä sinne ylös asti. Voimia! <3
Toivottavasti et putoa niiltä portailta! Pidä tiukasti kiinni!
hei,
olen seurannut blogiasi sivusta ja ajattelin linkittää sen omille sivuilleni. blogini on salainen. jos sinulla on jotain sitä vastaan, pistä tänne viestiä niin poistan linkin.
ja ps. minäkin olen harjaantunut mahtavaksi valehtelijaksi - parhaiten valehtelen itselleni ja parasta on, että uskon sen kaiken.
voimia!
Mikään ei ole helpompaa kuin valehdella itselleen. Ikävä kyllä :( Voimia!<3
Vihdoin tuli lunta<3 Jaksamista sinulle!
Thanks for your work and have a nice weekend!!!
Niimpä, pitäs vaan tajuta ettei se oo niin tärkeää onko laiha vai pyöreämpi. Mutta nykyään kaikki on niin pinnallista :/
Voimia paljon<3
Heips. En tunne sinua, mutta olen jo pidemmän aikaa lukenut blogiasi, nyt uskaltauduin lisäämään itseni lukijalistalle, hope you don't mind. Pärjäile. (:
Pelottaa, jos peilisalin rappuset ovat pudottaneet sut alas, kun et ole kirjottanut niin pitkään aikaan.
halaus<3
Toivottavasti olet kunnossa<3
Minullekin tuli jo huoli, olethan vielä siellä?
Tsemppiä!
p.s. inhoon portaita
Lähetä kommentti