Me ollaan ihmisiä kaikki

Minulle on kerrottu paljon tarinoita tällä viikolla. Alkoholismista selvinnyt taksiyrittäjä kertoi juomishistoriansa loikoillessaan lakanoillani, Herrasmies oli lähdössä Viroon ja kaivoi kauniin vaimonsa ja lapsensa kuvan lompakostaan, joku oli ampunut juovuksissa keittiön seinän täyteen reikiä. Ja toisena päivänä minä pitelin vastasyntynyttä sylissäni ja itkin. Mietin, millaisia unia vauvat näkevät, kun ne rypistävät kulmiaan tai mutristavat suutaan. Toivoin, että ne pysyisivät aina pieninä ja viattomina. Kunpa tämä tyttö näkisi paljon kaunista.

Iloinen surujuhla

Pukeudun mustaan ja valkoiseen, kiharran hiukset ja puen kauneimmat alusvaatteeni. Me vietämme viikonloppuna hautajaisia. Peitämme murheet kesäiseen ruohoon, pidän häntä kädestä ja hän silittää niskaani ja poskiani ja minua hymyilyttää.

Kaikki on tänään vielä niin kesken, mutta juhannus toi mukanaan uuden ihmisen ja uuden mahdollisuuden.

Tekee mieli paeta, kun ei voi uskoa mihinkään minuun kohdistuvaan hyvään. Kuinka vaikea onkaan rakastuessa huomata, kuinka vaikea itseään on rakastaa.