lauantai 31. heinäkuuta 2010
Me ollaan ihmisiä kaikki
Minulle on kerrottu paljon tarinoita tällä viikolla. Alkoholismista selvinnyt taksiyrittäjä kertoi juomishistoriansa loikoillessaan lakanoillani, Herrasmies oli lähdössä Viroon ja kaivoi kauniin vaimonsa ja lapsensa kuvan lompakostaan, joku oli ampunut juovuksissa keittiön seinän täyteen reikiä. Ja toisena päivänä minä pitelin vastasyntynyttä sylissäni ja itkin. Mietin, millaisia unia vauvat näkevät, kun ne rypistävät kulmiaan tai mutristavat suutaan. Toivoin, että ne pysyisivät aina pieninä ja viattomina. Kunpa tämä tyttö näkisi paljon kaunista.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Toivoin, että ne pysyisivät aina pieninä ja viattomina. Kunpa tämä tyttö näkisi paljon kaunista.
Näin jokaisen meistä pitäisi suhtautua itseensä, arvostaa ja suojella herkkää sisintään. Vähän liiankin usein se unohtuu, muita on niin paljon helpompi rakastaa...
En ole jaksnnut kommentoida, on aika raskasta itsellä ollut..
Mutta mun s-posti on enkelipeikko@gmail.com jos tahot kirjoittaa..
Lähetä kommentti