En uskonut rakkauteen

Tekee mieli itkeä ja nauraa ja huutaa ja itkeä vielä vähän lisää. En ole koskaan tuntenut olevani näin kotonani jonkun toisen seurassa. Ihan kuin olisin löytänyt puuttuvan palasen itsestäni, minä kyyninen, rakkauden hylännyt masentunut ihmisenraato. Ikävöin häntä kaiken aikaa, kun en ole hänen seurassaan. Tänään suhteestamme tuli virallinen. Seurustelen. Minä! Olen viimeksi seurustellut neljä vuotta sitten. En harkinnut sekuntiakaan, kun hän pyysi minua tyttöystäväkseen. Tämä on niin uskomatonta.

Sanat eivät riitä

Ei voi olla totta. Tämä on niin ihanan kaunista ja kauniin ihanaa. Minä olen rakastunut. Tuntui niin hyvältä, niin uskomattoman epätodellisen hyvältä ensimmäistä kertaa herätä hänen kainalostaan ihan turvassa, haistella hänen tuoksuaan tyynyliinastani, tuntea perhosia vatsassa pelkästä käden hipaisusta. En ole tuntenut mitään tällaista vuosiin. Se poika on juuri täydellinen minulle epätäydelliselle, niin mielenkiintoinen, kohtelias, huomaavainen, älykäs, herkkä, söpö, ujo, musikaalinen, hauska - en saa hänestä tarpeekseni nyt enkä koskaan! Tykkään niin paljon, että pelottaa, mutta nyt aion laittaa itseni likoon pelosta huolimatta. Rakastan rakastaa.