keskiviikko 19. elokuuta 2009
En uskonut rakkauteen
Tekee mieli itkeä ja nauraa ja huutaa ja itkeä vielä vähän lisää. En ole koskaan tuntenut olevani näin kotonani jonkun toisen seurassa. Ihan kuin olisin löytänyt puuttuvan palasen itsestäni, minä kyyninen, rakkauden hylännyt masentunut ihmisenraato. Ikävöin häntä kaiken aikaa, kun en ole hänen seurassaan. Tänään suhteestamme tuli virallinen. Seurustelen. Minä! Olen viimeksi seurustellut neljä vuotta sitten. En harkinnut sekuntiakaan, kun hän pyysi minua tyttöystäväkseen. Tämä on niin uskomatonta.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
9 kommenttia:
Voi kulta! Itsekkin tuossa kesäkuussa päätin ettei enään ikinä miestä, ja enköhän ooo nyt tuohon mieheeni rakastunu ihan täysillä. Eikä ollaa seurusteltu montaa viikkoa vielä ^^
onnea kauheesti<3!
http://pienihenkinenkuolema.blogspot.com/ uusi blogiosoitteeni ^^
olen niin iloinen puolestasi!
toivon kaikkea parasta sulle ja sun uudelle suhteelle:)
Onneksi olkoon! Hassua miten yhteen elämänvaiheet kaikessa kaaoksessa nitoutuu
JEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEE!!!!!!!!!!!!11
voi kun olen niin onnellinen sinun puolestasi <3 ansaitset niin kaiken onnen, jonka vaan jaksat kantaa! ihanaa, ystäväni, ihan oikein sulle <3
oivoi, onnea !
rakkaus on todella ihanaa,
mutta samalla täynnä ikävää.
sorry random selailu ja kommentointi. ^^'
tämä vain jotenkin osui silmiin, tuli kovasti mieleen kun itse viimeksi rakastuin..
Tämä kommentti tulee todell paljon myöhässä, mutta en ole oikein ollut blogimaailmassa sitten kevään, paitsi nyt taas.
Ihana kuulla, että sulla on joku pitämässä susta huolta ja toivon, että seurustelu auttaisi sua pinnalle päin!
Olet tärkeä!
Onnea! <3
Lähetä kommentti