lauantai 1. elokuuta 2009
Sanat eivät riitä
Ei voi olla totta. Tämä on niin ihanan kaunista ja kauniin ihanaa. Minä olen rakastunut. Tuntui niin hyvältä, niin uskomattoman epätodellisen hyvältä ensimmäistä kertaa herätä hänen kainalostaan ihan turvassa, haistella hänen tuoksuaan tyynyliinastani, tuntea perhosia vatsassa pelkästä käden hipaisusta. En ole tuntenut mitään tällaista vuosiin. Se poika on juuri täydellinen minulle epätäydelliselle, niin mielenkiintoinen, kohtelias, huomaavainen, älykäs, herkkä, söpö, ujo, musikaalinen, hauska - en saa hänestä tarpeekseni nyt enkä koskaan! Tykkään niin paljon, että pelottaa, mutta nyt aion laittaa itseni likoon pelosta huolimatta. Rakastan rakastaa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
7 kommenttia:
Oi ihanaa!!!! Minäkin haluan rakastua!!! onnea kultapieni!!
<3
Aivan MAHTAVAA!!! Olen seuraillut niin kauan kompasteluasi, että olen aidosti iloinen puolestasi :) Tämä on varmasti parasta, mitä sinulle olisi voinut tapahtua :)
Ihanaa! Niin ihanaa oikeasti. Onnea teille kovasti. Muuta en oikein osaa sanoa. <3
Olen niin onnellinen puolestasi. Hymyilen sille, että elämä antaa oikeaan osoitteeseen auringonsäteitä:)
Voi onnea teille, toivottavasti teillä sujuu hyvin. :)
Hei, onnea sinulle! Sairastin itse bulimiaa 10 vuotta. Parantuminen tapahtui parin viikon musaleirillä isolla porukalla bailaten, ryypäten ja yhdessäololla. Sitten vielä rauhallinen poikakaverin löytyminen. Se juuri, että kuulee muiden tarinoita, omaa tilannettaan voi suhteuttaa muihin ja jää vähemmälle oma napa. Yhteisolo on paras lääke bulimiaan.
Tsemppiä! Terkuin sielunsisko
Lähetä kommentti