Isälle

Rakas Iskä,

Muistatko kun kömmin viereesi sunnuntaiaamuna vihreäksi maalatun mökin lämmetessä pikkuhiljaa aamun ensimmäisten auringonsäteiden loisteessa? "Mennään jo, iskä! Mennään kalaan!" Sinä lähdit, opetit pujottamaan madon koukkuun, sain kokeilla virveliä ensimmäistä kertaa. Äidin jätimme nukkumaan. Autoit, kun uistin jäi järvikasvien pauloihin ja selvitit sotkun. Muistatko voissa paistettujen itsepyydystettyjen ahventen tuoksun ja herkullisen rapean pinnan?

Annoit minun ohjata autoa mökkitiellä. Istuin sylissäsi, käänsin rattia viisivuotiaan valkeiksi puristetuin nyrkein ja tunsin suurta riemua, kun iso kulkuneuvo totteli käsieni liikkeitä. Sinä pidit huolta polkimista ja vaihdekepistä. Kolmetoista vuotta myöhemmin istuin ensimmäistä kertaa yksin rattiin ja sinä opetit minua kärsivällisesti, vaikken aluksi erottanut edes jarrua kaasupolkimesta - pääsin inssin läpi ensimmäisellä kerralla.

Muistatko iskä, millaista oli kun sinä olit pieni? Pelottiko sinua illalla omassa huoneessasi, kun kuuntelit oman isäsi humalaista huutamista? Paistoiko mummu sinullekin lettuja lauantaiaamuisin? Oliko sinulla koulussa kavereita, tunsitko sinäkin itsesi joskus ulkopuoliseksi? Teittekö opettajalle kepposia ja kärsitte niistä jälki-istunnossa?

Minuun sattuu omassa sairaudessani eniten se, millaista kipua tuotan sinulle. Iskä, olet niin tärkeä. Parempaa isää en olisi voinut saada. Nytkin kyynelet kihoavat silmiini, kun ajattelen sinua. En varmaan osaa koskaan tarpeeksi kauniin sanoin kertoa, kuinka paljon sinua rakastan. Olet aina ollut tukenani, et ole tuominnut etkä torjunut minua ja sinulle olen voinut puhua pelkäämättä että suutut.

Iskä, kiitos että olet.