Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tietoja minusta
- superchic
- Reilu parikymppinen tyttönainen yrittää parantua bulimiasta ja masennuksesta, kompastelee usein mutta jatkaa taas matkaa toivoen joku päivä saavuttavansa onnen, terveyden ja tasapainon. Haluan vihdoin elää.
7 kommenttia:
Jos saat joskus tietää tuohon vastauksen, ole kiltti ja kerro minullekin.
Voimia. <3
Voitin omaa kehoahdistustani tänään käymällä koulussa ja stepissä... Urheilun ansiosta tuntuu, että kehollani on jotain toivoa :)
Voisiko se auttaa sinuakin?
Voi jes löysin blogisi uudelleen :) Luin tätä joskusmuinoin mutta osoite hävisi viruksen mukana. Tämä nyt ei varsinaisesti liittynyt mihinkään, kunhan innostuin tajutessani..
tuskallisen pitkän etsinnän jälkeenkään en ole löytänyt itselleni vastausta samaan kysymykseen - toivottavasti sinulla on parempi tuuri. <3
mä en koskaan saisi itseäni niin piippuun että olisin tyytyväinen; tuntuu pelkästään, että olen liian heikko ja että mun pitäisi jaksaa vielä enemmän, heikotus ja kipu on vain rangaistuksia siitä etten ole tarpeeksi vahva. :p toisaalta loogisesti ajateltuna tämä ei käy lainkaan järkeen, mutta.. eikai tässä ole muutenkaan mitään järkeä. :f
voimia. <3
Koita keksiä itsellesi jokin keino.. Enempi liikuntaa? Peilit pois? Äh.. Mä en oikein osaa auttaa.. :(
Älä kuitenkaan raavi, aiheuttaa vain pahaa.
Pärjäile<3
Voi, siinä olet kyllä täysin oikeassa... Munkin kuntoilu on vähän sitä sun tätä, ihme sinänsä, sillä sen jälkeen tulee hyvä olo.
Ehkä oon laiskiainen.. :(
äidillä ja mummilla on c-kuppi ja itelläni ihan mitättömät joku aa...
ei kasvanu pisaraakaan isommiksi senkään jälkeen, kun lihoin about 10 kiloa... :(
Lähetä kommentti