Istun bussissa. Ajamme kukkulaisessa vehreässä maastossa, vieraassa maassa ja maailmassa. Ympärillä on hassuja taloja ja nähtävyyksiä, joita opas esittelee. Tiedän olevani unessa, kevyessä ja kauniissa. Voisin upota siihen ikuiksi ajoiksi, mutta toisaalta alitajunnassani tiedän, että minun pitäisi herätä. Yritän avata silmät omassa huoneessani, mutten onnistu havahtumaan unesta. Paina bussin stop-nappulaa ja panikoin: entä jos se ei auta, entä jos nousen bussista ja jäänkin yksin harhailemaan vieraaseen kylään enkä onnistukaan heräämään? Astun kuitenkin ovesta ulos ja saan kuin saankin silmät auki.
Taas yksi turha päivä edessä. Käyn kaksi kertaa kaupassa (sama myyjä, samat ostokset, voi häpeä). Pitäisi nähdä kaveria, mutten jaksa. Kuumetta, sanon puhelimessa. En jaksa nyt muuta kuin nukkua. Nähdään ehkä ensi viikolla! Aina ensi viikolla. Ensi viikko on pelastus - sinne voin siirtää kaiken elämän. Vielä tämä päivä, tämä viikko pakenemista. Tiedän, etten voi enää pitkään jatkaa näin. En voi loputtomiin paeta hoitamattomia asioita Bulimalandiaan. Ällötän itseäni. Olen tämän viikon aikana onnistunut lihomaan monta kiloa, eikä kyseessä ole pelkkä turvotus. Minulla ei ole edes mitään kirjoitettavaa, en osaa nyt ilmaista itseäni. Oikeastaan eihän minussa, minun elämässäni, edes ole mitään ilmaistavaa, joten samapa tuo.
Haluaisin vedellä itsestäni fileerausveitsellä kaiken ylimääräisen pois. Esimerkiksi pääni.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Mä oon kanssa "paennu" tän illan. Söin kaks suklaalevyä, nuudelit ja broileripyöryköitä. Verukkeena se, että huomennahan on jo perjantai ja sitten koko viikonlopun kuitenkin syön niin mitä väliä. Kamala olo. Mutta joo! Huomenna UFFilla 2e päivät (ainaki Helsingis siis) ja lauantaina loppurysäyksenä 1e päivä:)
Mä en jaksa enää unelmoida... En jaksa enää pudota sitten kylmään todellisuuteen...
Jos ei jaksa, voi vain siirtää kaiken ensi viikkoon, ja se on siinä vaiheessa ihan hyväksyttävääkin.. Mutta jaksaako sitten sen ensiviikon?
En osaa sanoa mitään tähdellistä.
Pidä huolta itsestäsi ja pärjäile<33
Kiitos kommentistasi! Tää sun teksti on myös kaunis, mutta surullinen. Toivon niin että saisit kunnolla apua ja uskaltaisit lopettaa pakenemisen. Pidä kiinni unelmistasi, niin ne pitävät kiinni sinusta! Tekstiesi takaa heijastuu ihana ihminen joka on nyt vain niin hukassa itseltään. Voimia ja halaus <3
Lähetä kommentti