*VAROITUS: sairaus puhuu*
Viime yönä valvoessani tein päätöksen. Haluan vaihtaa suuntaa. Tiedän, että tämä uusi polku on vain yksi niistä harhapoluista, jotka kyltissään lupaavat helppoa, mutkatonta ja kivetöntä oikotietä mutta todellisuudessa johtavatkin hyväuskoisen matkaajan syvään rotkoon, äkkijyrkästi nousevan kallioseinämän luo tai hengenvaarallisen terävien kivien täplittämään koskeen. Olen nyt vaan liian heikko kulkemaan kartan suosittelemaa reittiä, sillä se on pidempi enkä tiedä varmasti pääsenkö kuitenkaan perille ja matkaväsymyksen sumentamat aivoni haluavat uskoa tyhjiä lupauksia, joita tämä houkutteleva uusi kyltti korvaani kuiskii.
Nykyinen polkunikaan ei ole se oikea; se on liian yllättävä jyrkkine alamäkineen, upottavine soineen ja juoksuhiekkoineen. Tämä uusi tie näyttää niin suoralta ja tasaisen turvalliselta, vaikkakin polku on äärimmäisen kapea ja maisema harmaa ja ikävystyttävä. Olen niin väsynyt nykyisen reittini nousuihin ja laskuihin, että kaipaan tylsyyden tuomaa turvallisuudentunnetta ja suoraa näkymää eteeni: vaikka siellä kymmenien kilometrien päässä häämöttäisikin vain kallio, jota ei voi ylittää alittaa eikä kiertää ja jonka läpikään ei pääse. En nyt halua ajatella, että joudun ehkä palaamaan takaisin samaa polkua. Haluan vain selkeän määränpään, turvallisen kinttupolun ja varmuuden siitä, että pääsen edes jonnekin. Tiedän, että se on väärin ja että minun pitäisi olla rohkeampi. Anteeksi, en vaan jaksa.
Hetki sitten kirjauduin viimeistä kertaa vähään aikaan erinäisille sivustoille, jotka jotenkuten ovat edesauttaneet sosiaalisen elämäni ylläpitoa. Tästä lähtien minulla on vain puhelin, johon en vastaa, ovi, jota en avaa ja postilaatikko, johon en uskalla kurkistaa. Sekä minä ja polkuni.
9 kommenttia:
Myönnän sanavalinta oli ehkä vähän ontuva. Voihan se tietty olla, että mun ajattelutavassakin on pahasti jotain mätää. Ei oksentelu OIKEASTI ole mikään valinta. En vaan pysty näkemään sitä enään niin vahvasti sairaan tekosina kuin ennen.
Kiitos. :)
Mä en edes oksentele mutta näitä blogeja läpi kahlanneena olen jotenkin "tottunut" siihen. Onko tervettä tottua ajatukseen oksentelusta? Olen toki itsekin toisinaan harkinnut kokeilevani oksentamista. Sille tielle en kuitenkaan ole vielä lähtenyt ja parempi niin.
Voimia sulle, älä anna sairaudelle täyttä valtaa valinnoissasi. <3
Kiitos, en juuri muuta ole tehnykkään viime päivinä (kuin noita sivuja) :D
Minkä polun tai tien valitsetkaan, päämääräsi on tärkein. Kyllä sä joskus pääset vielä perille <3 Mä tiedän sen.
Sitä toivoo tässä itse kukin.. Ihan hirveä tilanne, oikeasti. Ja niin monta kertaa päätin, että "nyt se loppuu", mutta kun taas näin hänet.. Ei, ei ei. Ja nyt en enää voisi sellaista ajatellakaan. Voi paska! Mutta elämä ohjaa, eikös? : >
Ja hei, tämä viesti kuulostaa vain.. Pelottavalta. Saanko kysyä, minkä päätöksen teit?
Niin on :) Flunssa on ikävä kyllä voitolla. Meni viikonlopun suunnitelmat uusiksi kun flunssa vaan paheni :/
Sun pitää sitten mennä meikkejä ostelemaan, voin sanoa että se kyllä piristää :) En sitten mennytkään juhlimaan ton flunssan takia, mutta saunomalla ja rentoutumalla yritän tehdä illan mukavaksi. Ja hauskaa iltaa sullekkin ! :)
On ihanaa, kun seuraat blogiani, kiitos siitä ja kannustamisesta!
Kuten muutkin ovat sinulle sanoneet, minäkin omalta osaltani pidän puolestasi lippua korkealla, ja toivon, että löydät sen oman, oikean suuntasi. Mikä se sitten onkaan! Mikään polku ei liene helppo, mutta ei kai sen ole tarkoitus ollakaan - kasvamistahan tämä elämä on, loppujen lopuksi.
Jaksamista, tahkotaan omaa polkuamme sinnillä eteenpäin. <3
Juu :) Kyllä mä sen nujerran, ahdistaa vaan kun ei pääse kuntoilemaan :/ Ja voisi välillä tehdä muuta kuin datailla :D
Mutta vietähän rentouttava ilta :)
Toivottavasti polkusi on hyvä, mutta jos se on se pahin, jota pelkään, älä valitse sitä. Ole rohkea ja elä.
Lähetä kommentti