Onnellisuutta ilmassa

Kävin keväällä hyvin syvällä pimeässä, mustimmissa elämän kaivoksen syövereissä, ja toivon, etten enää koskaan joudu tuntemaan samaa sietämätöntä painetta ja tuskanhikeä. Minulla on taas toivoa, pitkästä aikaa, enkä voisi olla kiitollisempi. Pikavippivelat ovat historiaa ja pian, ihan pian, pääsen pois tästä loukosta: muutan uuteen kotiin, josta ei tule samanlaista bulimia-bordelli-eristysselliä, vaan oikea koti lähellä ystäviä ja kaupungin kumua, koti, jonka ikkunasta näen huvipuiston valot iltaisin ja jonka ympärillä kuhisee elämää.

Olen vielä kahden tulen välissä, sillä aion säilyttää kaksoiselämäni jonkin aikaa, kunnes pärjään ilman tätä pimeää puoltani. Pidän siis vanhan asunnon "työasuntona", kunnes voin irrottautua kokonaan tästä itseni alentamisesta. Kun en enää tarvitse bulimiaan rahaa. Nyt jaksan uskoa, että se päivä vielä tulee.

Olen pikku hiljaa lakannut pelkäämästä ruokaa. Aloitin lasillisella maitoa silloin tällöin pahimpaan heikotukseen, mutta nyt olen jo edistynyt start-aamiaiseen ja itse asiassa jopa yhteen kokonaiseen täsmäsyömispäivään. Kotona, vapaaehtoisesti! Tuntui seikkailulta kulkea kaupan hyllyjen välissä valiten koriin perunoita, kalaa, kinkkua, rahkaa, oikeaa ruokaa niin kuin kaikki muut, tarvitsematta hävetä ostoksiaan.

En tiedä, miten selvisin pois pahimmasta helvetistä. Kirjoitin, itkin, rukoilin, pakotin itseni suihkuun ja ulos ja ottamaan asiakkaita ja lääkäriin ja pankkiin ja ystävien kanssa puistoon, huijasin itseäni jaksamaan päivän kerrallaan - ja äkkiä en enää ollutkaan siellä syvällä, vaan vapaa! Ei enää velkoja. Hankin itselleni lainakiellot kaikkiin pikavippifirmoihin, jotten enää koskaan valuisi samaan hämärään.

Olen antanut auringon sulattaa ahdistusta, olen rakastanut perhettäni ja ystäviäni ja surrut pitkällistä poissaoloani. Olenhan ollut niin kaukana, vaikka olisinkin ollut fyysisesti läsnä. Nyt minä yritän olla tässä. Juhannus oli elämäni ihanin: mökki, valo, lauluja ja soutelua tyynellä järvellä kokkojen loisteessa, rakkaita ihmisiä, grilliruokaa, saunomista, järveen montakertaamontamontavieläkerran!, minä humalassa, onnellisena, pyörryksissä ja rakastettuna nukahdin aamukahdeksalta täyteen ahdettuun parisänkyyn savulta ja koivunlehdiltä tuoksuen.