Valutin taas yhden turhan, turran päivän hukkaan. Tunti tunnin perään tuijotin samaa pistettä seinässä, väsytti niin paljon, että pelkkä silmien räpyttely tuntui raskaalta. Otin aamulla imurin kaapista. Se on samassa paikassa vieläkin - en ole imuroinut. Kaikki tuntuu taas niin samantekevältä, ei huvita edes ahmia tai ylipäätään syödä. Välillä on pakko kaataa kurkusta alas muutama kalori, etten pyörry heikotuksesta. Surkuhupaisaa, että kun onnistun päivänkin olemaan oksentamatta, olo on fyysisesti niin huono, että vaan sen takia haluaisi oksentaa. Sylkirauhaset ovat kipeät ja turvonneet, joten näytän hamsterilta, hartiat ovat jumissa, ruokatorvi kramppaa ja päätä särkee eikä mikään määrä särkylääkettä auta.
Varpaat jäässä asetun peiton alle odottamaan taas unta. Kylmyys tuntuu virtaavan jaloista koko kehoon. Kauankohan pitäisi maata, että sulautuisin tähän, imeytyisin osaksi patjaa ja ajatuksenikin hiipuisivat sammuksiin? Ei tarvitsisi enää olla.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
9 kommenttia:
Keho on sielun koti. Kun sielu ei jaksa, kukaan ei ole pitämässä kehosta huolta. Samalla, pelkkä kehosta huolta pitäminen ei paikkaa sielun haavoja.
Etsi rakas jotain, joka koskettaa sydäntäsi. Joka TUNTUU hyvältä, jokin muu kuin välinpitämättömyys ja ahmiminen. Ne ei tunnu hyvältä, ne vain tuntuu tutulta ja turvalliselta.
Sinä olet niin paljon enemmän arvoinen...!!
Kiitos avoimuudestasi, blogisi ovat upeita.
Voimia paljon<3 Muuta en osaa oikein sanoa..
Rakas ja tärkee<3
on maailman ärsyttävintä että joku sanoo "tiedän ton tunteen", joten en sano niin.
sanon että mulla on ehkä pieni aavistus.
voin vaan kuvitella miltä susta tuntuu, mutta oikeesti mulla ei oo siitä pienintäkään hajua. voi kun jotenkin pystyisin auttamaan...
koita jaksella ja tosiaan tehdä jotain mistä nautit, jotain järkevää. et saa sulautua patjaan tai muuta vastaavaa, sun kuuluu elää <3
olethan vielä siellä? on huoli. jaksathan. miten se sairaala. kunpa voisin hakea sinut ja maksaa kaikki velkasi ja laittaa sinut peiton alle ja syöttää kunnon ruokia ja silittää päätä.
sä voit muuttaa sun elämän. sä voit, ihan oikeasti. sen ei tarvitse olla tätä. <3 iso halaus.
Tuohon ei voi oikein mitään sanoa. Silti tuntuu siltä, että jotakin..olen itse elänyt läpi melkoisen helvetin, selviten, eläen hetken kerrallaan, hengittäen henkäyksen kerrallaan. Silti en sano että kyllä se siitä..sanon vain sen, ettei koskaan voi tietää mitä huominen tuo tullessaan...voimia..niitä toivotan sinulle sydämeni pohjasta saakka..
Mulla on niin ikävä sun kirjoituksia. Toivottavasti kaikki on hyvin
oi että superchic, olin minä siellä tänään... hassua miten tunnistit? ihanaa tavata sinut livenä. oot ollut paljon mun mielessä. mun täytyy sanoa etten ole ihan varma kuka sinä olit... oli useitakin myöhästyjiä, olitko paljon myöhässä...? ehkä tunnin...? voit laittaa mulle mailia jos tahdot, valeriaana@mymail.fi.
Lähetä kommentti