Yritän niin kovasti ajatella positiivisesti, olla rypemättä itsesäälissä ja keskittyä elämän hyviin puoliin. Silti oloni on todellisuudessa aika ankea, jos kauppalaskuihin, homeiseen tiskivuoreen ja vessan lemuun on uskomista. Herääminen on taas ollut ylivoimaisen vaikeaa. Olen koko ajan suunnattoman väsynyt ja syön ahdistusnappeja "huvikseni" vuorokaudenajasta riippumatta. Niinpä meinaan pyörtyä kaupassa huimaukseen ja häpeään, kun ladon kolmatta kertaa saman päivän aikana monen kymmenen euron arvosta roskaruokaa korista liukuhihnalle. Sydänkin on hyppinyt viime päivät kuin sähköiskuinen koekaniini, ja oksennus juuttuu jo kurkkuun, kun en ole pitänyt taukoa moneen moneen päivään.
Ei vaan huvita, ei jaksa, ei mitään. Turhaa tämä kirjoittaminenkin, kun toistan vaan itseäni ja kieputtelen samoja ajatusketjuja vuodesta toiseen.
En osaa muuttua! Enkä kai edes halua.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
5 kommenttia:
kyllä osaat, minä tiedän. ole rohkea, sinä olet. <3
Rankkaa tekstiä sulla. Mun elämääni hallitsee pelko etenevää aivosairautta sairastavan tyttäreni kohtalosta. Ikää on 1,5v.
En tiedä onks sulla itsesyytös ongelma mukana, teoriassahan pystyisit auttamaan omaa tilannettasi. Se varmaan vaivaa pahasti. Mun elämässäni sitä juttua ei ole, sillä pistemutaatiolle ei olisi kukaan voinut mitään. Eikä voi.
Jatka taistelua, yritä saada apua. Tunnusta kaikki vanhemmillesi sillä he kuolisivat puolestasi.
Musta tuntuu niin pahalta, että sulla menee taas huonosti. Välillä menee hyvin ja välillä huonosti, se kai kuuluu tähän, mutta mä toivoisin sulle paljon parempaa. Haluisin että sulla menisi paremmin.
Voimia ja halaus<3
Mustki välil tuntuu et en sit ehkä halua ku se kerran on nii hiton vaikeeta. Mut aina ku menee paremmin se on niiiiiiiiiiiiiiiiiiii paljon parempaa elämää.
Anonyymi, kiitos kommentistasi. Tosiaan syytän itseäni jatkuvasti, kun tuntuu, että tämä minun sairauteni on "oma vika" toisin kuin fyysiset sairaudet. Vanhempani ovat kärsineet tarpeeksi jo pelkästään bulimiani takia, joten sitä rankemmilta jutuilta haluan heidät säästää, siitä huolimatta että tiedänkin heidän rakastavan minua, vaikka tappaisin jonkun.
Toivon sinulle sydämestäni toivoa ja voimia jaksaa tyttäresi vaikean sairauden kanssa. Elämä on niin epäreilua. :( <3
Lähetä kommentti