keskiviikko 15. heinäkuuta 2009

Kiitollisuudesta

Tänään voin olla kiitollinen paljosta.
Yöllä sain nukahtaa raittiiseen ilmaan lämpimään peittoon kääriytyneenä kuunnellen kaukaisen autotien suhinan ja lintujen kujerruksen rauhoittavaa kudelmaa.
Tänään minulla ei ollut yhtäkään maksamatonta laskua, ja tililläkin on vielä monta sataa.
Näin sukulaisiani, enkä tavoistani poiketen tuntenut itseäni ollenkaan ulkopuoliseksi.
Näen erään pojan huomenna ja saatan saada ainakin kaverin hänestä - ehkä enemmänkin.
Pian pääsen nauttimaan aamuisesta kahvipaahtimon tuoksusta, lenkeistä Töölönlahden rannassa, keskustan kahviloista, Kallion hämäristä pikkuputiikeista, puistoista ja ratikan kolinasta. Minä rakastan kaupunkia yli kaiken.
Pystyn taas keskittymään ja nauttimaan lukemisesta.
Iloitsen pienistä asioista: uudesta hiusväristä, hyvästä teestä, tuoreista herneistä, keskusteluista siskon kanssa, kesäsateesta, kukista, lasten höpinästä ruuhkajunassa, katumuusikon hymystä ja tervehdyksestä.
Rakastan maailmaa, olen utelias, haluan nähdä ja kokea kaiken mahdollisen, matkustella ja ELÄÄ!
Minulla on elämä vasta alussa. Vielä ei mikään portti ole lopullisesti teljetty.
Olen elossa. Minä, joka olin päättänyt kuolla tänä juhannuksena. Minä elän! Minä sain tänään tuntea, miltä tuntuu, kun jalat osuvat kävellessä maankamaraan ja aurinko lämmittää selkää.
Pieniä, mutta niin suuria asioita.

4 kommenttia:

ebba kirjoitti...

Kuulostaa ihanalta. Pidä kiinni tosta tunteesta. Ja kiitos aikasemmin kannustuksesta -en ole oksentanut enää sen vispipuuroepisodin jälkeen(:

Anttu kirjoitti...

Niin, voi ei tosiaankin. Mutta olisi kai väärin vaatia muutakaan. Huomaan yleensä kirjoituksiani lukiessa, kuten tämänkin päiväistä, että ne ovat niin vihaisia ja angstisia enkä tunnista niitä tunteita enää. Puoli tuntia ja olen jo lähes sopeutunut uuteen tilanteeseen, naurettavaa, sekin saattaa johtua tästä sinun postauksestasi, imen vain toisten hyvänolon itseeni mikä nyt on toisaalta ihan hyvä asia mutta sitten taas sekin on vain lyhytkestoista onnea.
Mutta enivei, kiitos tällaisesta tekstistä, nyt veit mustan angstini hetkeksi pois! Toivottavasti myötätuuli jatkuu ja jaksat niinä vaikeinakin päivinä uskoa että kaikki kyllä järjestyy.

Ps. Ja kiitos <3

Kelvoton kirjoitti...

Hymy sinulle :)

Anonyymi kirjoitti...

hei mun on vaan pakko sanoa että olen todella iloinen sun puolesta.
ihanaa että olet alkanut löytää elämän kauniitakin puolia.

kaikkea hyvää sulle:)