Saat katsella ahnaasti vartaloani, tunnustella sitä ja ronkkia paikkojani känsäisillä kourilla, joissa on likaiset kynnenaluset, mutta älä katso käsiäni. Annan sinulle sukunimeni, etunimenikin, päästän sinut kotiini raiskaamaan katseellasi lapsuudenaikaisen nalleni ja äitini maalaaman taulun, mutta minun käteni ovat minun; älä silitä ranteitani, älä ihmettele halkeillutta sormien ihoa, älä tarkenna röntgenkatsettasi oikean käden rystysen kovettumiin, älä risti kättäsi minun käteeni. Käsiäni en sinulle anna. Näillä käsillä olen rakastanut. Olen antanut näiden sormien tanssia elokuvateatterissa ensirakkauteni sormien välissä, olen vastaanottanut ehtoollisleivän, olen pitänyt ystävää kädestä, letittänyt siskoni paksua tukkaa ja heijannut sylilasta uneen - nämä kädet ovat kaikkein pyhimpäni. Siihen et kajoa. Minun käsistäni voi lukea liikaa. Tällaisia sormenjälkiä on vain yhdet.
6 kommenttia:
Oi sinä ihana...
Ihana teksti. Mutta samalla ahdistuva
Päädyin sattumalta blogiisi ja pakko on todeta, että tämä on aivan älyttömän kaunis teksti! En osaa oikein muuta sanoa... Voimia sinulle.
itkettää :(
Kuten joku jo sanoi, erittäin kaunis, mutta ahdistava teksti. Toivottavasti sinun elämääsi kuuluu jo hetkittäin parempaa.
en voi estää kyyneleitä. Minulla vain omat paikani ovat kasvot, hiukset, koske ihan minne vain mutta älä kiltti suutele, älä kysy elämästni, en anna sinulle itsestäni kuin vartaloni ja hyvinvointini. Älä vaadi enempää
Lähetä kommentti