Sirpaleita

Hajoan. Murrun ja muserrun pieniksi luisiksi sirpaleiksi, jotka singahtelevat painottomuudessa ilman päämäärää. Kohta mikään ei enää pidä minua koossa, sillä viimeisetkin tukirakenteet alkavat sortua, ja se on oma vikani. Olen silkkaa suurta syyllisyyttä koko tyttö ja häpeän niin kokonaisvaltaisesti itseäni, elämää, tätä maailmaani.

Olen ollut täysin holtiton. Laiminlyön tälläkin hetkellä hoitoni. Minun pitäisi olla terapiassa, enkä jaksa edes ilmoittaa, etten ole tulossa. Ottaisivat jonkun toisen tilalleni, olen jo lost case. Epätoivoinen tapaus. Kroonikko. En halua parantua enkä elää.

Olen juonut enemmän ja rajummin kuin aikoihin. Kaverien kanssa, ihmisten ilmoilla, mutta kuitenkin. Olen nolannut itseni kymmenin eri tavoin, kolhinut raajani naarmuille ja mustelmille, hukannut huiveja, hanskoja, lompakon. Kertonut ihmisille asioita, joita ei olisi pitänyt ja sanonut sellaista, mitä en tarkoita. Ottanut lääkkeitä. Menettänyt muistini joka kerta. Menettänyt kasvoni. Menettänyt erään ihmisen.

Viime kesänä ihastuin erääseen tyttöön ja hän minuun ehkä vielä enemmän. Kerroin hänelle surkeana kaiken viimeksi kun näimme. Hän reagoi kuten se ainut ystäväni, jolle olen aikaisemmin kertonut huoraamisesta: otti etäisyyttä tai käytännössä pisti välit poikki tai ainakin sellaiselle ehkätervehditäänjostavataan-asteelle. Toivoo kuulemma kaikkea hyvää muttei lähde enää mukaan siihen mitä joskus oli. Likainen lutka, älä koske minuun enää.

Olen velkaa niin paljon, etten tiedä enää miten päin olisin. En ole jaksanut ottaa asiakkaita yli kuukauteen, pikavippejä sen sijaan sitäkin enemmän. Luottotietojen menetys ei ole kaukana, joten pian on tartuttava toimeen. Tai siis levitettävä haarat. Se onkin ainoa asia, jonka osaan hyvin oksentamisen lisäksi.

Jollain tapaa olen silti onnellisempi kuin aikoihin, ja ainoana syynä ja mittana on vaaka. Olen laihempi kuin seitsemään vuoteen ja laihdun koko ajan lisää. Näytän kohta jo pahalta omasta mielestänikin, vaikka olenkin vasta lievästi alipainoinen, mutta sittenpähän olen ulospäin samanlainen kuin sisältä. Ruma ja kuiva ja riutunut. Öisin nypin hermostuneesti vatsanahkaani ja ihmettelen, kun siinä onkin tosiaan pelkkä nahka. Kylkiluut ja lonkkaluut alkavat kohta törröttää. Pienenen pakoon kaikkea.