Olet kirjain-numeroyhdistelmä puhelimeni muistissa, A1, G15 tai Pe12. Olet yliviivattu merkintä punaisen kalenterini sivuilla. Olet turvallisuusriski, jonka takia peitän sukunimeni ovessani. Olet kohtelias, luotettava ja antelias herrasmies. Olet kaksi tai kolme seteliä kahvipurkissa. Olet käytetty kumi ja nenäliina hedelmäpussiin suljettuna. Olet puhdas pyyhe viikattuna tuolille. Olet se, jota varten yritän ottaa kameran itselaukaisijalla kuvia vartalostani. Olet hieltä haiseva, partavedeltä haiseva, vanhan miehen iholta haiseva. Olet se, jota ajattelen oksentaessani. Olet Make, 45 v. ja tietysti terve sekä ylä- että alapäästä. Olet hikeä, liukuvoidetta ja spermaa lakanoillani. Olet yksi tuhansista sähköposteista. Olet pelastukseni ja tuhoni. Olet kolmannet rikkinäiset stayupit samana päivänä. Olet rahatukku, jonka vien pankkiin ja jolla maksan pois pikavippejä. Olet tyhmä, jos luulet että minäkin nautin tai jos kysyt, mistä minä pidän. Olet pelottava. Olet syy unettomuuteeni ja ahdistukseeni ja siihen, etten osaa enää rakastaa. Olet appelsiinintuoksuisen suihkugeelin ja säärikarvojen mukana viemäriin valunut pala itsearvostustani ja ihmisyyttäni. Olet syytön ja syyllinen. Olet korurasia ja viinipullo ja remonttimies. Olet mukava ja saat minut hymyilemään. Olet kahden tarhaikäisen isä ja jonkun aviomies. Olet ollut joskus pieni poika. Olet ujo. Olet sika.
Olen huora. Juhlin kohta "urani" kaksivuotispäivää. Eipä muuta tällä kertaa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
10 kommenttia:
Ja minä aina valitan omaa huonoa ja surkeaa ja inhottavaa elämääni. Valitan ihan turhaan. Jotkut joutuvat kokemaan enemmän, kuin minä koskaan tulen.
:(
Jaksuja paljon<3
jaksamista ja halaus <3
Haluan vain sanoa, että älä tuon asian pidä itseäsi huonompana, älä halveksi itseäsi.
On vaikea ymmärtää miksi niin monilla syömishäiriöisillä on vastaavia kokemuksia, varsinkin bulimikoilla. Se tuntuu yhtäaikaa pahalta ja yhtäaikaa helpottavalta, voisiko se olla vain yksi ilkeä osa tätä sairastelua?
Voimia sinulle. <3
Hali ja voimia..<3
Voi sinua pientä. Olisinpa minä pahan olon pois pyyhkäisevä henkäys, mutta niin, en taida kyetä. Voin vain toivoa!
Hyvää joulua!!
Voi jeesus tuntui etta luen itsestani. nyt harmittaa etten aiemmin perehtynyt sun blogiin, kirjoitat loistavasti ja tekstisi saa kyyneleet silmiini. tiedan milta susta tuntuu, ainakin luulen tietavani...
Tiedän tunteen... Mikään ei ole alentavampaa kuin se, mikään ei riko sisältä niin kuin se. Halauksia ja jaksamista eteenpäin <3 Ja kiitos ihanista kommenteistasi! :)
kirjotat niin pelottavan satuttavasti ja lohduttavasti samaan aikaan.
jos ikinä kirjotat kirjan niin kerro mulle.
mä en edes sano että tietäisin miltä susta tuntuu, mutta olen onnellinen että jaksat kirjoittaa tänne.
Lähetä kommentti