Nälkä, joka ei lähde syömällä. Jano, joka ei lähde juomalla. Ikävä, joka ei vaimene sylissä eikä lämpimien käsivarsien puristuksessa. Halpa siideri ja ystävien huolettomuus pehmentävät kuitenkin hetkeksi ahdistustani. En jaksa tanssia, mutta jaksan hymyillä, suudella, keskustella Jumalasta, nukahtaa valkoiselle sohvalle viltin alle turvaan ja havahtua hereille suloiseen iltapäivän aurinkoon kaverin kömpiessä kainalostani kapealta makuusijaltaan väljemmille vesille. Pitäisitkö salaisuuden, kysyin häneltä illalla. Voinko luottaa sinuun? Tiedän voivani. Voin kertoa sitten kun olen siihen valmis. Hymyilyttää, lämmittää.
Sinihomejuustoleipää, hampurilaisia, toffeeta, joulutorttuja, perunamuusia, sienikastiketta, pullaa, keksejä, kanasalaattia, jugurttia, rahkaa, ranskanperunoita, majoneesia, kermavaahtoa, nuudeleita, pepsiä, pommacia, teetä, nuudelilientä, riisiä, suolaa suolaa sokeria rasvaa korppujauhoja vehnäleseitä teetä voita purkista. Haluan syödäsyödäsyödä. Syön päivän ja illan ja yön ja aamulla nukun muutaman tunnin ennen kuin hortoilen turvonneena taas kauppaan ja McDonald'siin ja kotiin ahmimaan ahmimaan ahmimaan lisää.
Silti olen sytyttänyt kynttilän ja imen liekin lepatuksesta iloa ja energiaa. Toivoa. Vielä on toivoa. Uskaltaisinko sittenkin luottaa siihen, että kaikki muuttuu vielä paremmaksi? Jos yrittäisinkin edes yhden päivän kääntää ajatukseni positiiviseksi sen sijaan, että tuomitsen kaiken etukäteen epäonnistuneeksi? Pollyannaa minusta ei ehkä tule eikä tarvitsekaan, mutta kaikkeahan voi kokeilla? Olen ollut muutaman päivän ilman lääkkeitä ja mielialani on kohentunut selvästi. Sanoi lääkäri mitä hyvänsä, mutta fluoksetiini ei minua auta. Ei ole hyvä asia suunnitella itsemurhaa, tulla turraksi ja välinpitämättömäksi kaikesta ja menettää totaalisesti mielenkiinto omaa hyvinvointiaan kohtaan. Eihän? Ja kai kahdessa kuukaudessa pitäisi jo alkaa niiden lääkkeiden hyvienkin vaikutusten tuntua? Olen voinut huonommin kuin koskaan tänä talvena lääkkeen aloittamisen jälkeen, enkä usko että se on ihan sattumaakaan.
Yritän siivota ja toivon, ettei tiskaaminen keskellä yötä ole kiellettyä tässä taloyhtiössä.
9 kommenttia:
Hyvä ku kuuntelet ittees lääkeasias, mullekkaa ei mm. fluoksetiini sopinu YHTÄÄN. Olin sillon ehkä epätoivosimmillani ja sillon kävi pari kertaa paskasti sen takia, tahallisesti siis mutta niin.
Tiskaa tiskaa, ihmiset sit valittaa jos häirittee. Mäki viime yönä kuurasin ja tiskasin ja imuroin... taas.
Kyllä. Sun pitää koettaa luottaa. Tulevaisuus voi olla parempi<3
Yritä luottaa. Hyvä että mietit et vielä on toivoa, tulevaisuus on varmasti parempi. Jaksamisia <3
Tuli niin hyvä mieli, kun olet positiivisempi nyt. Niin se on, kaikkea ei pidä tuomita, aina on toivoa! Pieniä asioita, siitä se lähtee. Toivottavasti saat ton lääkeasian kuntoon. Mä taidan olla aika onnekas, kun sain kerralla hyvät lääkkeet.
voi kiitos paljon, samoin sulle <3
Ehdottomasti parissa kuukaudessa pitäisi niitä hyviäkin vaikutuksia jo näkyä!
Todella ikävää, että lääkkeiden kanssa kävikin noin. Toivottavasti tilalle löytyy toimivammat tai että olosi kohenee ilmankin lääkkeitä. <3
Kiva kun laitoit itsesi lukemaan blogiani:) On aina kiva saada lukijoita, ja varsnkin positiivisia kommentteja. Voimia taas kerran<3
Ite oon aamuneljältä asunnossani imoroinu. Ei naapurit onneks valittanu :D
Tuo ahmimislista .. On ihan niinku joku mun. Nytr vaan ei ole varaa ahmia, olen pennitön :/
kirjoitat todella hyvin, tekstisi vangitsevat minut mukaan.
Voimia.
Lähetä kommentti