Herään seitsemältä aamulla.
Otan pikavipin.
Kauppaan.
Puoliltapäivin nukkumaan.
Kolmelta iltapäivällä kauppaan.
Seitsemältä illalla nukkumaan.
Herään yhdeltä yöllä. Onneksi Suomessa ei ole ympäri vuorokauden auki olevia kauppoja paitsi huoltoasemilla. Ennen olisin lähtenyt sinnekin keskellä yötä, mutta ryöstön jälkeen en enää pysty.
Huomaan kuukauden vaihtuneen. Päivän, viikon, kuukauden, vuoden. Minä pysyn samanlaisena, yhä preesensissä, yhä elämättömänä. Minulta puuttuu kaikenlainen himo nykyään, elämänhalu. Masennus on vienyt minulta kunnianhimon, intohimon, seksuaalisen himon, ja ilman niitä en ole mitään. Kaipaan merkityksen tunnetta ja itseä suurempaa tekemistä. Mistä löytäisin sen nyt?
Teen harvoin lupauksia muille kuin itselleni, ja itseäni taas arvostan niin vähän, että lupausten pettäminen ei tuota ongelmia. Uuden kuun kunniaksi lupaan sinulle, joka tätä luet, että jos en helmikuun aikana ole selvinnyt veloistani, voin yhtä hyvin hävitä maapallolta. En jaksa tällaista kaaosta enää. Haluan jotain pysyvämpää. Haluan ELÄÄ. Haluan sairaalaan saamaan terveyteni takaisin ja löytää kadonneen itsearvostukseni. Itsepäisyydestä voi olla joskus hyötyäkin. Joten minä lupaan.
12 kommenttia:
älä lupaa veloista selviytymistä ja katoamista maapallolta - olet yhtä tärkeä kuin me muutkin. velat on toki hyvä saada pois, mutta ei sun mihinkään kadota tarvitse. etkä saa.
Samaa mieltä kuin inkiveaeri. Koita jaksella, sä olet monelle arvokas ja tärkeä<3<3
minäkin olen menossa sairaalaan rauhoittumaan. jättämään tämän sairauden sinne, mutta pelkään että en saa jätettyä tätä sinne. että tämä seuraa minua niin kuin ennenkin. olen luopunut jo yrittämisestä. annan itseni syödä ja oksentaa, niin kuin ole kahdeksan kuukautta jo tehnyt. olen liian väsynyt kaikkeen. ne ymmärrä että satutan itseäni. onneksi muuta näkevät vielä ja pitävät minusta kiinni etten luisu taas kuolemaan, he pistävät esteitä matkallalleni. etten pääsisi niin helposti kuolemaan. vihaan ja rakastan tätä sairautta/sairauksia. tästä luopuminen on liikaa. ne vievät sne minunulta. en jaksa yhtään hoitajaa enää. mutta silti tahdon turvaan tältä.
Mene sinne sairaalaan, mene, mene, kiltti, pieni, ihminen. Taistele. Minulle kuuluu ihan hyvää, on tapahtunut ihmeellisiä asioita. Halaus.
On hyvä päättää, kuten muidenkin mielestä, että pääsee veloistaan eroon. Mutta älä katoa minnekään.
Voimia ja tsemppiä ja haleja<33
Oot tärkee ja rakas<3
Hei, ajattelin ilmoittaa, jos haluat jatkaa blogini lukemista (ent. Kipua ja kyyneleitä -blogi), niin sen osoite on nyt muuttunut: http://tthichild.blogspot.com/ -tthi.
Mulla on just samalaisia ongelmia ja ne ärsyttää. Ei tunnu miltää, kaikki haluaa jotain. Rahaa, massii, haluaa et huomioisin heidät. Mutta en pysty, en kykene. Elän itselleni.
Onneksi vaihtui kuukausi, ku olin itsekin erittäin tipalla etten olisi ottanut pikavippiä.
voi kun voisit todellakin vaan keskittyä elämään. toivottavasti pääset jossain vaiheessa osastolle.
koita pärjätä <3
(Toiveikkaana) Kadota maapallolta = mennä sairaalaan (koska se on ihan omassa sfäärissään)? Ruokanarkomaniasta ei ole helppo päästä, syömistä kun ei oikein voi lopettaakaan, mutta ei se mahdotonta ole. Iso velka on kamala sairaana, muttei sekään ole mahdoton. Jokin päivä voit lopettaa ja elää oikeasti, jaksa uskoa siihen.
kiitos kommentista, ja hirveästi tsemppiä voimia haleja ihan mitä vaan sulle. <3 älä ihmeessä katoa. yritä selvitä.
Kuten Inkivaeeri sanoi: älä lupaa veloista selviytymistä ja maapallolta katoamista. Lupaa itsearvostuksen etsimistä, lupaa hyvien tekojen itsellesi tekemistä, lupaa itsellesi luvan antamista parantua, lupaa jaksaa odottaa, lupaa uskoa, toivoa, rakastaa.
Halauksia<3
typerä kysymys, mutta mistä löydät asiakkaasi?
nimim. itsekkin veloissa
Lähetä kommentti