Yllätin itsenikin ja lähdin iltalenkille. Ahmimisesta ja turvotuksesta kertynyt ahdistus laimeni sateessa ja osa siitä jäi matkan varrelle, tallautui lenkkareiden alle yhdessä mätänevien lehtien ja mudan kanssa. Toista kierrosta tehdessäni juoksu alkoi kulkea, enkä enää ajatellut jalkojani. Kuuntelin samantahtisia askeleitani ja sydämenlyöntejäni, ja muu maailma kaikkosi korvatulppien toiselle puolelle. Lakkasin arastelemasta katulamppuja, sillä olinhan näkymätön punaisesta takistani huolimatta. Märkä kaupunki alkoi tuntua ystävälliseltä, totuin pimeään, olin yhtä lätäkköisen asfaltin kanssa.
Nyt olen kääriytynyt lämpöiseen oloasuun, juonut kuumaa kaakaota, lukenut blogeja ja miettinyt tulevaa viikonloppua. En vielä tiedä, mitä teen ensi lauantain suhteen. Olen lupaillut kaverilleni, että minusta saisi halloween-juhlaseuraa, mutten tiedä, haluanko sittenkään lähteä. Jo kahden viikon baaritauon jälkeen yöelämä on alkanut tuntua vieraalta ja pelottavalta, enkä enää halua päihtyä, tanssia ja pitää hauskaa. Haluan käpertyä aikaisin nukkumaan, herätä pimeään aamuun ja juosta autioilla kaduilla. En halua laittautua ja yrittää olla kaunis, sillä se on vale, johon en itse enää usko. Kaikki on pelkkää teatteria, enkä jaksaisi näytellä.
8 kommenttia:
Aivan mahtava ehdotus!
Tollaset olis oikeesti hienojuttu. kukin kuitenkin tietää sen karun totuuden että korkeintaan Internetin kautta voidaan bailabaila.
pidä hauska vkl:)!
aimén kautta tänne törmäsin.
Ja niin.
olen ilonen, että sulla ahdistus laimeni siinä juostessa. Pitäisi varmaan itsekin raahata tämä läski ruho ulos lenkille.
Kuulostaa ihanan lämpimältä ja mukavalta sun illan viettotapasi. Lämpimän juominen<3
Toivottavasti sun viikonloppusuunnitelmasi selviää, ja siitä tulee mukava, oli se sitten baarissa istumista tai kotona lämpimän peiton alla makoilemista käpertyneenä (:
Voihan näyttelemisestä ottaa loman? Sitten taas jaksaa sitä ehkä hetken...
Voimia ankeaan syksyyn<3
Kiitos kommentista<3
Olisi kiva, jos asiat tässä vaiheessa rupeaisivat menemään paremmin, mutta...noh, mun asiat tuppaa vaan menemään aina huonompaan ja huonompaan..
Toivoni olen jo menettänyt.
Vaikkei ehkä saisi.
Mutta kuitenkin se on jo mennyt, sekin jättänyt mut yksin ^^
Seuraile toki, jos jaksat lukea valitusta ja pelkkää paskanjauhantaa lähinnä..
Kiitos aivan ihanasta kommentistasi! <3 Minusta tuntuu niin pahalta, että voit niin huonosti, kun kuitenkin jaksat jakaa hyvää oloa ympärillesi.
Lupaa levätä viikonloppu! Jos se saa sinulle hyvän olon, lenkkeile ja anna itsesi käpertyä lämpimän viltin alle kuuman kupposen kera. :)
Ja muista sekin, että meistä jokaisella on aina jonkinlainen rooli päällä. Tuskin kukaan voi olla aivan sataprosenttisesti oma itsensä, se tekisi meistä todella haavoittuvaisia.
Kyllä sinä syömishäiriöstäkin pääset ylös. Jos vain tuntuu, laita sähköpostia, sinulla on minun osoitteeni. :) Syksy on aina synkkää aikaa, mutta kohta ne ensimmäiset lumihiutaleetkin satavat ja valaisevat toivottavasti sinunkin mielialaasi.
Muista tehdä asioita, joista SINÄ nautit ja tulet hyvälle tuulelle! Elämä on lahja, ainutkertainen ja jokainen päivä ainutlaatuinen - toteutetaan tätä faktaa.
Noh, toivottavasti tämä ei ylly mitenkään älyttömäksi. En tokikaan usko sitä, mutta totta on, että ihannoin hoikkaa vartaloa. Siitä ei pääse yli eikä ympäri :(
Ei psykologeissa sinänsä mätä mikään, en vaan halua käydä siellä. Tai en koe tarvetta, kyllä tässä on kaikesta muustakin selvitty ilman niitä!
Hienoa, että eilen selvisit lenkille. Tämä postauksesi oli muutenkin ihanan positiivinen :)
Kiitos samoin! :)
Hyvä että se juokseminen helpotti, ite huomasin saman, kun kävin aamulla lenkillä.
Jos nyt siellä halloween bileissä tms. olit niin toivottavasti oli hauskaa.
Tsemppiä viikonlopulle!
Jääkö ahdistus ulos pimeille kaduille vai seuraako se kuitenkin, kuitenkin mukaasi viltin alle, solahtaa kaakaon sekaan ja siirtyy siitä sisään? Niin tuttua, niin itseinhoista. Niin täynnä tuskaa joka täytyy tuhota. Älä tuhoa samalla itseäsi.
Lähetä kommentti