Viime viikkoina oloni on pahentunut jatkuvasti, ja olenkin nyt sairaslomalla ja odottelen lähtöpassia osastolle. Olen surullinen, väsynyt, masentunut ja toisaalta täysin välinpitämätön. Haluan laihtua enemmän kuin koskaan. Olen päättänyt olla pitämättä mitään yhteyttä ystäviini ja jättää baarissa käymiset yms. minimiin. Keskityn nyt vaan kutistumiseen. Haluan olla sairaalaan mennessä liian pieni, haluan että minusta pidetään huolta, että vastuu otetaan minulta pois. En ansaitse huolenpitoa, ellen ole liian laiha. En halua kantaa itse vastuuta elämästäni. En uskalla kohdata elämää ja aikuisuutta, vaan pakenen niitä turvalliseen syömishäiriömaailmaan. Ahmimisen "turvallisuus" on jo testattu ja todettu valheeksi, joten nyt mennään toiseen ääripäähän eikä vaan meinata. (Tiedän, laihdutus on myös valetta.) En vaan jaksa nyt yrittää parantua.
Tämän aamun mitat:
Paino: 60,3
Vyötärö: 68
Peppu: 96
Reisi: 51
Olen Mount Everest. Kohta tekemään laihdutussuunnitelmaa...
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti