Ehkä tästä minunkin elämästäni vielä tulee ihan oikea ihmiselämä, mutta siihen tarvitaan energiaa. Hyvästi, idioottimaiset laihdutusajatukset! Haluan jaksaa ajatella, haluan oppia ja ymmärtää, lukea ilman sitä tunnetta, että aivoissa on sahanpurua elävien solujen sijaan. En jaksa ajatella koko ajan ruokaa – mitä hyötyä saati sitten iloa tästä elämästä on, jos vietän sen vain yrittämällä laihtua eli vuorottelemalla kurinalaisen laihdutusruokavalion tai hillittömän ahmimisen välillä? Mihin minä sillä pääsisin? Aionko tosiaan käyttää kaiken nuoruuteni ruuan ajattelemiseen ja yksinoloon?
Olen vahvempi, kun syön. Olen viisaampi, luovempi, kauniimpi, huumorintajuisempi, iloisempi ja aidompi.
Ja aikuisempi. Kun syön kunnolla, ei olekaan nälkämaahan eksymisen tekosyytä, jos elämä potkii päähän. Mutta sen, itsestäni huolehtimisen, on pakko olla kaiken kivun arvoista. Minulla on ihmisarvo, eikä sitä voi poistaa mikään eikä kukaan, jos en itse sitä poista. I’m worth this.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
Ihanan valoisa teksti ja valoisia ajatuksia - pidä kiinni niistä!
IHANA postaus. Ja niin totta joka sana. <3
Voimia potkia sitä huonoa ajatusmaailmaa päähän. Tärkeä<3
ihana jos nämä ajatukse kestäisi <3
Bloggaustauon jälkeen palasin taas lukemaan blogiasi - ikävää, että on ollut ikävää, mutta tästä uusimmasta postauksesta loisti ihana toiveikkuus! Voimia sen ylläpitoon <3
Lähetä kommentti