En jaksa avata verhoja.
Huhtikuu on kuukausista julmin;
se työntää väkisin valolonkeronsa tähän kammiooni,
kun olen alkanut taas pimentyä enkä kestä enää päivänvaloa.
Masentaa.
Masentaa enemmän kuin aikoihin.
On taas velkaa ja paha olla.
En jaksa vastata puhelimeen, en ole käynyt sairaanhoitajalla, en jaksa nähdä ketään.
Ei huvita. Lääkkeet loppuivat eilen
enkä ole jaksanut ostaa uusia eikä ole nyt rahaakaan.
En jaksa muuta kuin nukkua
ja ahmia
ja taas nukkua:
20 tuntia vuorokaudesta nukun, loput 4 ahmin.
Miten tähän taas tultiin?
Kunpa voisin elää verhot auki.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Jos pikkuhiljaa koitat raottaa niitä, sentti kerrallaan?
Voimia ja koita jaksaa elää<3 Pärjäät vähemmälläkin unella.
Haleja!
Voimia sulle ja paljon!
Lähetä kommentti