Pukeudun mustaan ja valkoiseen, kiharran hiukset ja puen kauneimmat alusvaatteeni. Me vietämme viikonloppuna hautajaisia. Peitämme murheet kesäiseen ruohoon, pidän häntä kädestä ja hän silittää niskaani ja poskiani ja minua hymyilyttää.
Kaikki on tänään vielä niin kesken, mutta juhannus toi mukanaan uuden ihmisen ja uuden mahdollisuuden.
Tekee mieli paeta, kun ei voi uskoa mihinkään minuun kohdistuvaan hyvään. Kuinka vaikea onkaan rakastuessa huomata, kuinka vaikea itseään on rakastaa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Toivottavasti siitä mahdollisuudesta seuraa jotain ihanaa. <3
Kannattaa uskoa, kuitenkaan pakeneminen ei auta mitään. Pitää oppia rakastamaan itseään.
(taas huomaa miten helppoa toista on neuvoa vaikkei itse osaa.. )
laitan tännekin. eli mulle voit kirjoittaa enkelipeikko@gmail.com
Tsemppiä ja jaksamista kesään..
Lähetä kommentti